Mitä onni on?

(Julkaistu Ilkka-lehdessä huhtikuussa 2005)

Onnellisuuden taloustieteen tutkijat ovat havainneet, että länsimaissa ihmiset eivät ole tulleet onnellisemmiksi viimeisen 50 vuoden aikana, vaikka tulotasomme on noussut, teemme työtä ajalla mitattuna vähemmän kuin ennen, matkustamme enemmän, elämme vanhemmiksi ja olemme entistä terveempiä. Onko onnellisuudella siis mitään tekemistä tulojen kanssa?

Tokihan tuloilla ja onnellisuudella on yhteys. Missä tahansa yhteisössä rikkaammat ovat keskimääräistä köyhiä onnellisempia. Sillä, että elää köyhyysrajalla, on merkitystä. Onnettomuutta lisäävät myös työttömyys, pirstaleinen perhe-elämä, turvattomuus ja kiire.

Onni on joukko kemiallisia tapahtumia aivoissamme. Neurotiede on todistanut, että positiiviset tunteet näkyvät aivojen vasemman puoliskon toimintana ja negatiiviset tunteet aivojen oikealla puolella. Onnellisuuden kokeminen ei kuitenkaan ole pelkästään kemiaa, vaan halumme syntyvät myös ympäristöstämme. Olemme koulutuksemme ja moraalisen kasvatuksemme tuloksia.

Brittiläisen emeritus professori, lordi Richard Layardin mukaan ihmiset eivät ole tulleet vaurastuttuaan onnellisemmiksi, koska myös odotukset ovat nousseet aikaisempaa korkeammalle. Me totumme saavuttamaamme elintasoon ja nostamme koko ajan odotustasoamme. Kun taas hieman parannamme asemaamme, totumme siihenkin ja alamme haluta taas seuraavaa tasoa. Emme pysty näkemään, että kohta taas totumme materiaaliseen omaisuuteemme. Tämä johtaa siihen, että panostamme liikaa materiaalisen elintason hankintaan, muiden asioiden kuten vapaa-ajan kustannuksella. Tästä syystä elämämme painottuu liikaa työhön ja liian vähän vapaa-aikaan.

Richard Layardin mukaan emme myöskään ole aikaisempaa onnellisempia, koska kuvaan on astunut kilpailu. Olemme enemmän huolissamme suhteellisesta tulostamme verrattuna muihin ihmisiin emmekä suinkaan tulojemme absoluuttisesta tasosta. Tärkeintä on se, että pärjäämme kilpailussa muiden ihmisten ja vertailuryhmämme kanssa. Otamme muista ihmisistä mallia ja kadehdimme muita. Tämä statuskilpailu syntyy mm. televisio-ohjelmien ja mainosten avulla. Joka päivä näemme televisiossa kuvia siitä, mitkä ovat menestyksen mittarit.

Psykologisessa testissä aviomiehiä pyydettiin arvioimaan tunteitaan vaimojaan kohtaan samalla kun heille näytettiin kuvia naismalleista. Ennen kuvien näyttämistä miehet olivat selvästi tyytyväisempiä vaimoihinsa kuin kuvien näyttämisen jälkeen. Samoin naiset olivat tyytyväisempiä itseensä ennen kuin heille näytettiin kuvia mannekiineista. Televisio luo tyytymättömyyttä pommittamalla meitä mielikuvilla siitä, mitä meillä voisi olla.

Richard Layard rajoittaisi statuskilpailua puuttumalla sitä ylläpitävään mainontaan televisiossa. Hänen reseptinsä onnellisemmasta maailmasta koostuu lisäksi vakaammasta työllisyystilanteesta, ihmisten vapaudesta tehdä itselleen tärkeitä asioita sekä erilaisten elämänfilosofioiden ja uskontojen harjoittamisen vapaudesta. Kilpailuhenkisyyttä voisi rajoittaa saasteveron kaltaisella onnellisuusverolla: silloin kun toisen rikastuminen vähentää toisen onnellisuutta, saastuttajan pitäisi maksaa tulostaan lisäveroa.

Sanotaan, että onni on yhdelle yhtä ja toiselle toista. Tutkimuksissa suomalaiset kertovat kuitenkin lähes aina, että perhe ja lähiyhteisö on heille erittäin merkittävä asia elämässä. Äitienpäivän kunniaksi, kiitos äideille ja isoäideille, että välitätte ja teette meistä onnellisia!