Made in China

(Julkaistu Ilkka-lehdessä toukokuussa 2005)

Kiinan bruttokansantuote on vuoden 1978 talousreformien jälkeen kasvanut keskimäärin 9,5 % vuodessa. Talouskasvu ja edullisemmat tuotantokustannukset saavat yritykset siirtämään tehtaitaan Kiinaan. Kiina-ilmiötä on kuitenkin voimakkaasti liioiteltu: Suomesta siirtyi Viroon viime vuonna enemmän tuotantoa kuin Kiinaan. Liike ei myöskään lopu Kiinaan. Suurin osa tekstiiliteollisuudesta on jo siirtynyt Vietnamiin, jossa tuotantokustannukset ovat jopa Kiinaa alhaisemmat.

Kiina-ilmiö ei ole vain negatiivinen ilmiö, sillä voimakas talouskasvu poistaa köyhyyttä Kiinasta. On arvioitu, että yksin kiinalaisten taloudellisen tilanteen paranemisen ansiosta YK saavuttaa vuosituhattavoitteensa eli puolittaa köyhyyden maailmasta vuoteen 2015 mennessä. Kiinan talouskasvu ei hyödytä vain Kiinaa. Samalla se nostaa muita maita köyhyydestä, erityisesti Etelä-Amerikan maiden vienti Kiinaan on huomattavaa.

Kiinan kilpailuvaltti on valtava väkimäärä. Edullisia työvoimakustannuksia pitää tällä hetkellä yllä noin 150 miljoonan maalta muuttaneen liikkuva siirtotyövoima. Tuo joukko on merkittävä tulonlähde maaseudulla asuville, sillä tehdastyöläiset avustavat huomattavilla summilla maaseudulla jääneitä sukulaisiaan kuukausittain.

Työntekijöiden oikeudet ovat Kiinassa pienet ja ammattiyhdistysliike kehittymätön. Tutkijoiden mukaan voimakasta työvoiman oikeuksia ajavaa liikettä ei synny ennen kuin maaseudulta on lähes kaikki valjastettu tehdastyöhön. Kiinalaisten omien arvioiden maalta lähtee vielä noin 200 miljoonaa uutta siirtotyöläistä, ennen kuin maaseutu on ns. pumpattu tyhjiin. Tähän mennee noin 30 - 40 vuotta.

Intia nostetaan usein Kiinan rinnalle, toisena nopeiden talousihmeiden maana. Talous kasvaa Intiassa kuitenkin huomattavasti hitaammin. Yhtenä syynä pidetään Kiinan keskitettyä, yksinvaltaista hallintojärjestelmää. Kommunistinen puolue on kyennyt viemään tarvittavat uudistukset tehokkaasti läpi. Jopa uhreja kaihtamatta, voisi todeta. Intiassa sen sijaan on kehittyneempi kansalaisyhteiskunta, joka aktiivisesti osallistuu yhteiskunnan kehittämiseen.

Kiina on keskusjohtoinen markkinatalous. Kauanko kommunistisen puolueen rautaote pystyy pitämään otteensa kansasta? Räikeät ihmisoikeusloukkaukset ovat arkipäivää, ympäristö saastuu hirvittävää vauhtia ja sananvapautta poljetaan jatkuvasti.

Näiden haasteiden lisäksi Kiinalla on tulevina vuosina muitakin suuria haasteita edessään. Vaikka Kiinassa puolitetaan köyhyys lähivuosina, tämä tapahtuu vain ihmisten käytettävissä olevassa rahamäärässä. Itse asuin- ja terveysolosuhteissa ei todennäköisesti tule tapahtumaan yhtä hyvää kehitystä. Yhteiskunnallinen vakaus onkin Kiinan tärkein ongelma tulevaisuudessa. Alueiden ja ihmisten välinen sosiaalinen epätasa-arvo ovat kärjistyneet viime vuosikymmenellä voimakkaasti ja poliittisen järjestelmän kestävyys on varmasti koetuksella.

Investointien rooli on Kiinan talouskasvulle merkittävä. Mielenkiintoista kuitenkin on, että kolmannes ulkomaisista investoinneista on mm. Hong Kongissa ja Taiwanissa asuvien ulkokiinalaisten tekemiä. Toisaalta se on aivan ymmärrettävää: vain ulkokiinalaiset todella tietävät Kiinan pankkisektorin toimintaperiaatteet. Sillä vaikka pääomien liikkumista on vapautettu, koko Kiinan pankkisektori on kommunistisen puolueen hallussa. Tämä on omiaan lisäämään korruptiota. Kiina on avaamassa pankkisektoriaan ulkomaisille investoinnille vuonna 2006. Hallittu avaaminen ilman suurta pankkikriisiä on varmasti suuri haaste.