Tulevaisuuden työntekijä

(Julkaistu Ilkka-lehdessä kesäkuussa 2005)

Paperiteollisuuden kuolinkorina on nostattanut pintaan tärkeän kysymyksen siitä, mihin suuntaan suomalaiset työmarkkinat ovat kehittymässä. Menneen yhteiskunnan viimeisen linnakkeen, vihreän kullan piinallinen taistelu omasta erityisasemasta osoitti, että jopa ikiaikaisesti myrskyisillä vientimarkkinoilla toiminut teollisuudenala on neuvoton. Suomen paperinen tukijalka kohtaa aivan saman globaalin maailman kilpailulliset reunaehdot kuin kaikki muutkin.

On aivan mahdollista, että peruspaperin tuotanto on tulevaisuudessa järkevämpää jossain aivan muualla. Siellä missä puun kasvukaudet ovat lyhyemmät, raaka-ainetta on rajoittamaton määrä tai markkinat ovat lähellä. Tuotannon Suomessa ei tarvitse loppua, se vain muuttaa muotoaan: on löydettävä uusia innovaatioita. Hyvinvoivien ikääntyneiden joukko kasvaa, samalla tarve ylellisyystuotteille. Teknologian ja tuotannon yhdistäminen on myös alkanut mm. älypaperin ja sen sovellutusten muodossa.

Ikääntymisen ja muiden muutosten edessä keskustelu työmarkkinoista on juuttunut kinaamaan siitä, syntyvätkö tulevaisuudessa työntekijän vai työnantajan markkinat. Toisten mielestä vähenevä työvoima synnyttää pulan tekijöistä, jonka seurauksena työnantajan on panostettava työntekijän hyvinvointiin. Toiselta laidalta ammutaan kovilla: koveneva kilpailu pakottaa yritykset ja organisaatiot tehostamaan, repimään työntekijöistä kaiken irti vaikka hohtimilla. Yhtä kaikki, näiden arvioiden mukaan ikiaikainen ristiriita työntekijän ja työnantajan välillä säilyy ja syvenee.

Mielestäni väittely siitä, kenen ehdoilla tulevaisuuden työmarkkinat toimivat, on aivan turha. Tärkeämpää on tunnistaa voimat, jotka muuttavat työnantajan ja työntekijän välistä ristiriitaa.

Olennainen muutos on työnantajan ja työntekijän välillä olleen henkisen sopimuksen heikkeneminen. Työnantaja ei pysty enää takaamaan varmaa työpaikkaa ja etenevää urapolkua. Aikaisemmin kiinteästä tuotantokustannuksesta, työvoimasta, haetaan nyt kilpailussa kaivattavaa joustoa. Määräaikaiset ja epätyypilliset työsuhteet ovat siis tulleet jäädäkseen. Tästä syystä työntekijäkään ei voi sitoutua yhteen organisaatioon. Hänen on kehitettävä sellaista osaamista, joka on tarvittaessa helposti siirrettävissä työnantajalta toiselle.

Rooman Klubin ensimmäinen suomalaisnainen, VTT:n johtava tutkija Sirkka Heinonen on listannut tulevaisuuden työntekijän ominaisuuksia. Tulevaisuuden ihmisen pitää olla joustava, muutoskykyinen oman elämänsä yrittäjä, jolta löytyy stressinhallintataitoja, oma-aloitteisuutta ja organisointikykyä. Hän on innovatiivinen ja visiointikykyinen, kriittinen tiedon hallitsija, jolla on vahvat eettiset periaatteet. Hän osaa verkostot ja ajankäytön ja omaa sosiaalisia kykyjä ja tunneälyä. Hän on ekoälykäs ja ympäristötietoinen

Hyvän työnantajan vastuulle jää hyödyntää ihmisen koko kapasiteettia. Dosentti Sirkka Heinosen mukaan yksi tulevaisuuden haasteita on työn ja leikin sekoittuminen. Rentoutuminen ja sopiva määrä leikkiä ovat olennainen osa uuden tuottamista työssä. Mitä paremmin työnantaja hallitsee tämän työ-leikki -paradoksin, sitä sitoutuneempia työntekijöitä hän tulee saamaan. Eettisyys on myös tärkeä sitouttava tekijä. Tutkimusten mukaan työntekijät pysyvät organisaatiossa kuusi kertaa todennäköisemmin, jos he uskovat työnantajansa toimivan eettisesti oikein.