Uusi Keskusta?

(Julkaistu Ilkka-lehdessä lokakuussa 2005)

Vaviskaa, Suomen Keskustassa puhaltavat uudet tuulet.

Tänä syksynä käsittelyyn tuleva hedelmöityshoitolaki on nostanut päivänvaloon Keskustan sisällä kytevän mittavan ideologisen riidan kiihkoperinteisen siiven ja liberaalimman kaupunkikeskustalaisuuden välillä. Kaavailtua hedelmöityshoitolakia ideologisista syistä vastustava poppoo jätti pääministeri Matti Vanhaselle elokuussa vetoomuksen, jossa pyysi häntä muuttamaan lain arvopohjaa. Mukana oli pohjalaisista kansanedustajista Esko Ahonen ja Pekka Vilkuna.

Vetoomuksen isänä ja kätilönä toimi Europaan parlamentin liberaaliryhmän jäsen Hannu Takkula. Takkula on moneen otteeseen todennut pettymyksensä keskustalaisen arvomaailman muuttumiseen. Ahdistavat normit ja yksisilmäinen perhekäsitys ovat häviämässä taistelun suvaitsevaisuudelle ja sallivalle moniarvoisuudelle. Tämä epätoivottava kehitys sai Takkulan hyppäämään Bjarne Kalliksen presidentinvaalihevosen kyytiin. Taisi olla sekä Kalliksen että Keskustan voitto.

Vetoomuksessa oli mukana myös sellainen harvinaisuus kuin nuori keskustalainen mieskansanedustaja Keski-Suomesta, Petri Neittaanmäki. Keskustan sisäinen ideologinen juopa ei synnykään yksinkertaisesti liberaalien nuorten ja arvokonservatiivisempien ikääntyvien välille. Kansanedustaja Neittaanmäki siteeraa nettisivuillaan arvostettua yhteiskunta-ajattelijaa John Kenneth Galbraithia: ”Politiikassa on hetkiä, jolloin on oltava oikeassa ja hävittävä." Nyt taitaa onneksi olla sellainen hetki.

Myös keskustalaisella kuntakentällä muutoksen pyörät pyörivät. Puoluesihteeri Lankia yritti vetää keskustalaiselta kuntapäättäjäkentältä uudistuksen liinat kiinni paimenkirjeellään tällä viikolla. Perinteiset keinot eivät enää kuitenkaan näytä tepsivän, vaan Lankia sai omiltaan haukut heti seuraavana päivänä. Keski-ikäisiä kunnanisiä ei niin vain nykypäivänä paimennetakaan ruotuun. Kävi kuitenkin ilmi, että aika moni haukkumaan herennyt ei ollut itse kirjettä lukenutkaan. Johtopäätöksiä voi näköjään vetää myös lehtikirjoittelun perusteella.

Keskustaa lähellä olevat tahotkin tuntuvat heräävän uudella tavalla henkiin. Maaseudun sivistysliiton ja Alkio-opiston yhteishanke julkisti tällä viikolla kirjasen nimellä ”Rohkeutta vai nihkeyttä? Suomalaisen kansallistunteen ja globalisaation suhde.” Pohdinta saanee sukat pyörimään arvokonservatiivisten keskustalaisten jaloissa: maahanmuuttoa olisi lisättävä, ulkomaisia adoptioita helpotettava, kansalaisyhteiskunnan merkitys tunnustettava. Kansallistunteen hyvien puolien korostamisen lisäksi pitäisi estää sen huonoja puolia vähentämällä muukalaisvihamielisyyttä ja kansakuntakeskeisyyttä.

Kirjasen ajatuksissa ei tosiaan ole mitään uutta. Uutta on se, että keskustalaisen arvopohjan vankimmat kannattajat, Maaseudun sivistysliitto ja Alkio-opisto, ottavat sillä rohkean askeleen politiikan uudistumisen tiellä. Saa nähdä kuinka korkealta ja kovaa keskustavaikuttajat ajatukset ampuvat alas. Taustaansa nähden kirjanen saa kyllä kaikki pisteet rohkeudestaan.

Vallankumous etenee. Keskustassakin.