HELSINGIN KAUPUNGINVALTUUSTO 22.6.2005

(Vihreiden ryhmäpuheenvuoro, Elina Moisio)

Helsingin tilinpäätös ja tarkastuslautakunnan arviointikertomus 2004

Talous on väline, ei päämäärä

Talousarvio on valtuuston tärkein työkalu ja tilinpäätös paras tapa seurata valtuuston asettamien tavoitteiden toteutumista. Tarkastuslautakunta ansaitsee suuren kiitoksen tekemästään työstä ja arviointikertomuksessa esittämistään osuvista huomioista. Talous ei kuitenkaan ole itseisarvo, vaikka bruttokansantuote, talouskasvu ja työllisyystavoite tuntuvatkin hallitsevan niin meidän ekonomistien kuin muidenkin elämää. Talous on aina väline, keino saavuttaa jotain hyvää: paremman maailman, enemmän onnellisuutta, hyvinvointia kuntalaisille.

Talous ja toiminta voivat joskus olla päättäjän, valtuutetun, näkökulmasta keske-nään ristiriidassa, sillä kaupungin kokonaisedun määrittely on päättäjän suurin ongelma. Tilinpäätös viime vuodelta osoittaa tästä esimerkin mielenterveystyön kohdalla. Säästövuosina toimintaa supistettiin vähän joka sektorilta. Viime vuonna kuitenkin psykiatrian kustannukset ovat ylittäneet budjetoidun, kun samalla hoitoon pääsy on toteutunut vain osittain. Käsissämme on siis todellinen, kuntalaisia ihmi-senä koskettava ongelma. Yksilön tasolla kyse on inhimillisistä tragedioista, hallinnon tasolla budjettiongelmasta ja hoitoon pääsyn takaamisesta, päättäjän näkökulmasta budjettikurin vahtimisesta, kuntalaisten oikeuksista huolehtimisesta, mut-ta myös mielenterveystyön arvostuksesta. p>

Päättäjiä raastava kysymys onkin, millä ehdoilla taloudellista tulosta tai sitovia toi-minnallisia tavoitteita saavutetaan. Mikä on tämän meidän talousapparaattimme jousto muutoksille esimerkiksi kuntalaisten määrässä tai heidän ongelmiensa laadussa?

Kunta ja valtio - vihaa ja rakkautta

Helsingin ja valtion välisessä kissanhännänvedossa on korkea aika käydä keskustelua keskinäisestä työnjaosta. Meneillään oleva kunta- ja palvelurakenneuudistus-hanke saattaa tuoda muutoksia kuntien palveluiden järjestämisen ja tuottamisen tapoihin. Nyt jo merkittävä osa Helsingin kaupungin budjetista päätetään käytännössä jossain muualla kuin täällä valtuustossa, esim. HUS:ssa. Kun pääkaupungin seudullista yhteistyötä kehitetään edelleen, on erittäin tärkeää, että budjettivalta säilyy aina viime kädessä suorilla vaaleilla valituilla henkilöillä. Muuten taloudelliset vastuusuhteet hämärtyvät ja kuntalaisten vaikutusmahdollisuudet omiin asioihinsa entisestään kaventuvat.

Valtuutetut ja kaupungin hallinto ovat usean vuoden ajan selkärankaisesti järkeis-täneet toimintaa ja keskittyneet ydintoimintoihin, vaikka se onkin kirpaissut. Säästötoimet ovat jopa vaikeuttaneet lakisääteisten tehtävien suorittamista. Helsinki onkin ainoana suurena kaupunkina onnistunut pienentämään toimintakulujaan edellisistä vuosista. Vähennys vuoden 2002 tasosta on ollut 1,6 prosenttia. Muut suuret ja pienemmätkin kunnat ovat vasta säästökuurin edessä, aivan naapurissakin on suuria kuntia, joiden menot ovat roimasti kasvaneet. Helsinki rahoittaa muuta maata kuntien verotulojen tasausjärjestelmän puitteissa. Sopiva tulojen tasaus on tarpeen, jotta jonkinlainen alueellinen tasapaino Suomessa säilyy. Kysyä kuitenkin voi, mikä on kohtuullista Helsingin kannalta.

Varsin erikoiselta tuntuu tilanne, jossa valtio siirtää Helsingin verotuloja muualle maahan ja itselleen ja kovistelee samalla Helsinkiä heikosta palvelutasosta. Näin tapahtui viimeksi viime viikolla pelastustoimen toimintavalmiuden kohdalla. Joskus toivoisi valtiovallalta jotain positiivista signaalia pääkaupungin erityismerkityksen ymmärtämisestä.

Kaupungin talous vedenjakajalla

Aikalaisista tuntuu aina, että olemme jonkinlaisella historiallisella vedenjakajalla. Kaupungin talouden tulevaisuuden suhteen olemme kuitenkin nyt vedenjakajalla. Talousarvio toteutui viime vuonna pääsääntöisesti pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta. Kuitenkin verotulot vähenivät ja kunnallisveroa kertyi arvioitua 52 miljoonaa vähemmän. Tarkastuslautakunta osuvasti huomauttaa, että tämä tulee olemaan vakava rakenteellinen ongelma jo lähivuosina. Samaan aikaan Helsinki-konsernin lainakanta on 2,5 miljardia euroa, jonka hoitaminen nykyisellä korkotasolla on vielä mahdollista. Näköpiirissä on kuitenkin korkojen nousupaineita, joiden seurauksena lainasta aiheutuu ongelmia. Tarkastuslautakunnan mukaan Helsinki-konsernin laina- ja vastuukannan kasvattamisessa on oltava varovainen. Konsernin omavaraisuusaste on hyvä, 61,3 %. Kuitenkin jo syksyllä, budjetin käsittelyn yhteydessä valtuuston on varauduttava käymään periaatekeskustelua siitä, mikä on kaupungin talouden tulevaisuuden vakauttamisen suunta: lisää säästötoimenpiteitä, lisää lainaa vai kunnallisveron korottaminen – vaiko peräti näitä kaikkia.

Laadunhallinta suuri haaste

Tarkastuslautakunta kiinnittää huomiota laadun hallintaan kaupunki-konsernissa. Virastoista ja toimintayksiköistä vain noin 60 prosentilla on laatutavoitteita, kriteerit ovat puutteellisia ja menettelytavat kirjavia. Tänä keväänä valtuusto on tehnyt merkittäviä päätöksiä esim. kilpailutuksen suhteen. Kilpailutettaessa laatukriteerien määrittely ja laadun tarkkailu ovat olennaisia prosessin onnistumisen kannalta. Lautakuntien jäsenet ovatkin avainasemassa tämän asian suhteen. Valtuustoryhmillä ja hallintokunnilla on suuri vastuu kouluttaa myös luottamusmiehiä laatukysymyksissä.

Laatu ja sen valvonta eivät ole tärkeitä vain kilpailutettaessa vaan myös kaupungin omassa tuotannossa. Tarkastuslautakunnan ohjeen mukaisesti hallintokuntien pitäisi määrittää sopiva kustannus/laatu -suhde ja lisätä siten kustannustietoisuutta. Valtuuston ja konsernihallinnon pitää määrittää kokonaisvaltainen laatupolitiikka ohjaamaan hallintokuntien toimintaa, kuvattava erilaiset prosessit ja laadittava niiden mukaiset mittarit.

Näiden avulla saadaan myös sitovat toiminnalliset tavoitteet määritettyä tähänastista paremmin.

Sitovat toiminnalliset tavoitteet - joka vuosi sama virsi

Tässä samaisessa ryhmäpuheessa viime vuonna puhuimme talousarvion sitovista toiminnallisista tavoitteista. Tarkastuslautakunta on kirjannut aivan samat puutteet tänäkin vuonna: tavoitteenasettelu on epäselvää, yhtenäinen hierarkia puuttuu, esittämistapa on kirjava, tavoitteiden tunnistaminen on vaikeaa ja ohjeistus ylimalkaista. Tällä valtuustokaudella on tavoitteenasettelu saatava selkeämmäksi.

Ongelmallisinta sitovissa toiminnallisissa tavoitteissa on se, että ne eivät ole yh-teismitallisia. Toiset toiminnalliset tavoitteet voi ylittää, vaikkapa asiakastyytyväisyyden kasvu on mitä mainioin asia. Mutta miten pitäisi suhtautua siihen, että esimerkiksi Liikennelaitoksen tilikauden tulos oli 1,9 miljoonaa euroa ylijäämäinen. Sitova toiminnallinen tavoite oli, että tilikauden tulos on vähintään nolla. Mihin kaikkeen kehittämiseen tätä ylijäämäistä tulosta olisi voitukaan käyttääkään!

Saavutettujen toiminnallisten tavoitteiden suhteen ei saa jäädä lepäämään laakereillaan. Ministeri Mönkäre palkitsi kuun alussa Helsingin kaupungin tasa-arvopalkinnolla kiitokseksi erinomaisesta tasa-arvosuunnitelmasta ja tasa-arvon aktiivisesta edistämisestä. Tarkastuslautakunta kiinnittää huomiota siihen, että henkilöstökyselyn perusteella tilanne ei näytä niin hyvältä kuin virastokyselyssä. Tasa-arvotavoitteita pitäisikin asettaa tavoitteellisemmin ja tulosten arvioimiseksi tulisi määrittää mittareita.

Toiminnallisten tavoitteiden tulisi olla johdettavissa kaupungin yhteisstrategioista, niiden tulisi kuvata hallintokunnan perustehtäviä, niiden tulisi olla hallintokuntien omalla toiminnalla saavutettavissa, ja niitä pitää kyetä selkeästi arvioimaan.

Esitänkin seuraavan toivomusponnen: kaupunginvaltuusto edellyttää, että hallintokuntien toiminnallisia tavoitteita selkeytetään, konkretisoidaan ja yhtenäistetään tarkastuslautakunnan esittämällä tavalla.

Toiminnallisia tavoitteita on johdettava strategisesti

Strategiatyötä on aivan viime aikoina kyetty parantamaan, mutta siinä on edelleen paljon parantamista verrattuna moniin muihin suuriin ja pieniinkin kaupunkeihin. Strategioista pitää tehdä Helsingissäkin selkeä johtamisen väline. Tämä edellyttää sitä, että yhteisstrategiat tuodaan tulevaisuudessa kaupunginvaltuuston käsittelyyn.

Esitänkin toisen toivomusponnen: Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupungin yhteisstrategiat tuodaan tulevaisuudessa kaupunginvaltuuston käsittelyyn erillisenä päätösasiana.